Barbro Teir

barbro.teir@perspectives.fi
+358 50 5615908

Kuka hyötyy tästä?

Saanko esitellä: Mick Cooper. Tapasin hänet muutama viikko sitten Tukholmassa, jossa hän piti päivän työpajan ihmisille, jotka käyttävät eksistentiaalisia työtapoja terapioissa, coachingissä ja terveydenhuollossa.

Cooper on psykologian professori brittiläisessä yliopistossa University of Roehampton. Häntä pidetään toisen sukupolven eksistentialistien tulevaisuudenlupauksena, muun muassa koska hän nostaa esille asiakastyytyväisyyden, mikä on pikkuisen provosoivaa tällä alalla. Cooper on intohimoisesti kiinnostunut tutkimuksesta siitä, miten erilaiset terapiat auttavat ihmisiä elämään paremmin; miksi ne toimivat hyvin, tai eivät niin hyvin. Hänen johtopäätöksiään voidaan soveltaa myös eksistentiaaliseen valmennukseen.

Tutkimusten perusteella valittu terapiamenetelmä selittää ainoastaan 15 prosenttia prosessin tehokkuudesta.

Toivo – asiakkaan usko siihen, että prosessi tulee auttamaan häntä – selittää sekin 15 prosenttia.

Todella tärkeitä ovat

1. suhde asiakkaan ja terapeutin/coachin välillä, se selittää 30 prosenttia. Sellaisen allianssin rakentaminen, joka perustuu empatiaan ja avoimeen vuorovaikutukseen (asiakkaalta pyydetään palautetta, esimerkiksi) on todistetusti tehokasta, koska käy ilmi – yllätys, yllätys – että asiakas joka saa haluamansa menetelmän saavuttaa parempia tuloksia.

2. asiakaskohtaiset tekijät, jotka selittävät 40 prosenttia menestyksestä. Asiakkaat, jotka aktiivisesti osallistuvat prosessiin, ovat motivoituneita, mutta myös realistisia odotuksissaan, hyötyvät eniten prosessista.

"Tutkimusten perusteella valittu terapiamenetelmä selittää ainoastaan 15 prosenttia prosessin tehokkuudesta."

Samalla kun Cooper lisää asiakastyytyväisyyden eksistentiaaliselle kartalle, hän riistää terapeutilta/coachilta roolin parantajana. Parhaimmassa tapauksessa olemme katalysaattoreita. Lisäksi Cooperin tutkimus osoittaa, että koulutus, status, kokemus terapeuttina/coachina tai työnohjauksen määrä eivät ole niin tärkeitä kuin kyky palvella asiakkaan ehdoilla.

Tästä syystä puhutaan toisesta sukupolvesta. Kyseessä on melkoinen paradigmamuutos verrattuna näkemykseen, että terapeutti/coachi yksin tietää mitä menetelmää tulee käyttää, ja pitää tietyn koulukunnan metodi ainoana oikeana kaikkien asiakkaiden kohdalla. Cooperin tavoitteena on ylittää dogmaattista koulukunta-ajattelua kaikissa muodoissaan, ja fokusoida terapia ja coaching asiakkaan toivomusten ja hyödyn perusteella. Kun työskentelemme asiakkaiden kanssa meidän tulee ylläpitää kriittinen, itsereflektoiva asenne omiin teoreettisiin ja henkilökohtaisiin olettamuksiin.

Cooper toteaa, että monta erilaista asiaa voi auttaa asiakkaita.

Eksistentiaalinen coaching ei takerru yhteen, standardisoituun malliin, vaan tarjoaa monta erilaista tapaa etsiä vastauksia, asiakkaan tilanteesta ja tarpeista lähtien.

Tämä lähestymistapa vetoaa minuun.

Mikäli sama pätee sinuun, eksistentiaalinen coaching on sinua varten.