Barbro Teir

barbro.teir@perspectives.fi
+358 50 5615908

Ihanteet voittavat

Mikä saa ihmisen varastamaan kuorma-auton ja ajamaan sen suoraan ihmisjoukkoon, tarkoituksena surmata? Mikä saa toisen antamaan käskyn lähettää 59 risteilyohjusta lentotukikohtaa kohden, tarkoituksena surmata? Kolmas antamaan käskyn käyttää kemiallisia aseita puolustuskyvyttömiä miehiä, naisia ja lapsia vastaan, täysin tietoisena siitä, että kuolema tulee olemaan kauhistuttava?

Epätoivon hetkinä tukeudun eksistentiaalisiin filosofeihin ja psykologeihin. Heidän avullaan saan järjestystä kaaokseen, löydän inhimillisyyttä epäinhimillisyydestä.

Eräs tapa saada otetta siitä, mikä näyttää hulluudelta, on niin sanottu elämismaailman analyysi. Se käsittää neljä ulottuvuutta: fyysinen (Umwelt), sosiaalinen (Mitwelt), henkilökohtainen (Eigenwelt) ja henkinen (Uberwelt). Sveitsiläinen psykiatri Ludvig Binswanger (1881-1966) on luonut kolme ensimmäistä saksankielistä termiä, hollantilainen psykologi Emmy van Deurzen lanseerasi neljännen termin 90-luvulla. Hän työskentelee Englannissa ja on yksi modernin eksistentialismin merkittäviä hahmoja.

Henkistä ulottuvuutta kutsutaan myös ihanteelliseksi ulottuvuudeksi, josta itse pidän enemmän.

Elämismaailma on arkipäivän tilanteemme, se mikä meille on annettu – tai saksalaisen filosofin Martin Heideggerin (1889-1976) sanoin, olleisuus: materiaaliset ja immateriaaliset olosuhteet, todellinen tilanne ja miten suhtaudumme siihen, yrityksemme luoda merkitystä tähän hetkeen tässä paikassa.

Eksistentiaalisesta näkökulmasta ihanteellinen ulottuvuus toimii perustavalaatuisena filosofisena pohjana sille, miten elämme. Ihmisen ideologinen vakaumus – arvot, ideat, elämänkatsomus, haaveet – syntyy hänen yhteenkuuluvuudesta elämän, kuoleman ja olemassaolon abstraktiseen ja absoluuttiseen aspektiin.

Tässä itää ajatus siitä, että on oikein tai väärin tappaa muita ihmisiä. Unelma hyvästä elämästä maapallolla tai ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen syntyy sekin tässä. Kun elämä tuntuu tyhjältä tai tarkoituksettomalta ihmisellä on tapana täyttää fyysistä elämismaailmaa tavaralla, sosiaalista elämismaailmaa työnteollä ja juhlinnalla, henkilökohtaista elämismaailmaa uudella partnerilla ja ehkä lapsella – vaikka ratkaisu todennäköisesti löytyy ihanteellisesta elämismaailmasta.

Miten puen arvoni sanoiksi? Miksi ne ovat minulle totuudenmukaisia?

Coachingissa olen oppinut, että on usein hankalaa ilmaistaa mitä tästä boksista löytyy.

Todella hankalaa.

Mihin uskon, oikeasti? Miten puen arvoni sanoiksi? Miksi ne ovat minulle totuudenmukaisia? Onko minulla idea tai vakaumus, josta olen valmis taistella, riippumatta siitä mitä muut samassa kuplassa sanovat? Jos elän arvojeni mukaisesti, mihin se johtaa? Olenko valmis maksamaan sen hinnan?

Torjun helposti kauhuteoksia ajattelemalla, että tekijän ideaali-elämismaailma on tyhjä tai väärä tai valheellinen. Silloin teen kuten hän, asetun muiden tuomariksi, ja ryhdyn toimenpiteisiin näiden arvojen pohjalta.

Jos ihmisen toiminta aina on hänen ihanteellisen elämismaailmansa seurausta, vastarinta väkivallalle alkaa omien arvojen ymmärtämisellä. Tarvittaessa pitää voida muuttaa niitä, sitten elää niiden pohjalta, tietoisesti, rohkeasti.

Tätä kutsutaan vapaudeksi.